Seppo, 51, oli elänyt säästeliäästi.
Hän käytti sähköä kuin se olisi hänen omaa verta.
– Valot vain, kun tarvitsi etsiä silmälaseja.
– Sauna kerran kuussa, jos silloinkaan.
– Mikroaaltouuni? Hän söi mieluummin kylmää makaronilaatikkoa kuin tuhlasi 800 wattia lämpöön.
Sitten se tapahtui.
Eräänä torstaiaamuna, klo 06.44, Seppo meni postilaatikolle.
Hän ei ollut vielä juonut kahvia.
Maailma oli hiljainen.
Linnutkin nukkui.
Kaikki oli rauhallista.
Hän avasi kirjeen.
Sähkölasku: 984,67 €.
(Ja se oli pelkältä maaliskuulta.)
Sepon sielu lähti kehosta.
Hän näki itsensä ylhäältä käsin.
Postilaatikko näytti pieneltä, mutta lasku suurelta kuin viikatemies.
Hän kuiskasi tyhjyyteen:
“Minä käytin yhden kerran vedenkeitintä. YHDEN.”
Hän meni sisään. Istu alas.
Ei kahvia. Ei leipää.
Vain lasku, joka tuijotti häntä pöydältä kuin velkademoni.
Hän avasi puhelimen ja kirjoitti Googleen:
“Voiko sähkölaskun kanssa neuvotella jos itkee?”
Sitten ovikello soi.
Naapurin Reino oli siinä.
Kysyi:
“Kuulin huudon. Kaikki ok?”
Seppo vastasi:
“Mä en huutanut.”
Reino sanoi:
“Ai. Mä luulin, että joku nousi haudasta.”
Seppo näytti laskua.
Reino vilkaisi.
Istui alas ilman lupaa.
Sanoi:
“Ai saatana.”
He istuivat hiljaa.
10 minuuttia.
Sitten Reino sanoi:
“Tehdään sähköpaasto. Ei käytetä mitään.”
Seppo nyökkäsi.
Sammutti jääkaapin.
Heitti kännykän pois.
Sammutti routerin.
Maailma pimeni.
Mutta 5 minuuttia myöhemmin:
– Kahvi ei toimi.
– Vessa ei toimi.
– Reino unohti, että hänen sydämentahdistin ladataan sähköllä.
“Pistä virrat takaisin! Mä haluan elää vielä makkaraperunat!”
Seppo käänsi virrat päälle.
He päättivät maksaa laskun yhdessä.
Reino myi moottorikelkan.
Seppo myi polkupyörän.
Ja molemmat alkoivat käyttää taskulamppuja kotona.
Vain taskulamppuja.
Sen jälkeen kylässä kerrottiin tarinaa:
“Oletko kuullut Sepon sähkölaskusta?
Sanotaan, että se oli niin korkea, että yksi haudassa kääntyi.”
Comments